Turku Suomen biljardipääkaupunki
Biljardin
historiaa ja turkulaisia suurmiehiä
Biljardin pitkä historia Turussa heijastaa lajin jatkuvaa suosiota ja kulttuurillista merkitystä kaupungissa. Lajin ympärille on muodostunut yhteisöjä ja klubeja, jotka pitävät huolta biljardikulttuurin säilymisestä ja kehittämisestä Turussa.
Turun biljardihistoria on täynnä mielenkiintoisia käänteitä! Ensimmäinen biljardisali Turussa avattiin jo vuonna 1773 hovioikeuden asianajaja Adolf J. Neuman toimesta. Sali jatkoi toimintaa hänen poikansa Erik Nordenbergin johdolla vuodesta 1784 alkaen. Salilla tarjottiin maistraatin luvalla "likööriä ja muita siihen verrattavia juomia", mikä teki siitä suositun ajanviettopaikan.
Turun viranomaiset epäsivät kuitenkin kaikki muut biljardisalia koskevat lupahakemukset vedoten siihen,että uudet salit vain houkuttelisivat nuoria tuhlaamaan aikansa ja rahansa. Seuraavat luvat myönnettiin Turussa vasta 1815.Tämän jälkeen biljardin harrastus kasvoi nopeasti.
Rauno "Rapi" Tuominen Turun biljardin legenda
Turkulaista biljardihistoriaa ei voi ohittaa kertomatta ensin Rapi Tuomisen ansioista.
Rauno Tuominen syntyi Turussa 20.6.1936. Ensikosketus biljardiin tapahtui keväällä 1952 hänen ollessaan 13-vuotias. Innostus oli suuri ja hän alkoi pelaamaan aktiivisesti Turun Urheiluliiton sekä Toverien kerhoilla ja myöhemmin Turun biljardisalongissa Eerikinkadun salilla.1959 hän otteli Helsinkiä vastaan Turun joukkueessa ja tästä alkoi hänen menestyksekäs kilpailu-uransa.Kaisan SM-loppuotteluissa hän oli viisi kertaa ja voitti mestaruuden 1972 ja 1981.
Rapi on voittanut myös pari kertaa Kultakellokilpailun ja monia muita ykköspalkintoja mainittakoon M40-luokassa SM-kullat 8-pallossa, 9-pallossa ja Straight-Poolissa.
1987 kun Poolista tuli virallinen kilpailumuoto,voitti hän 8-pallossa mestaruuden.Rapi oli tällöin 49-vuotias, mikä tekee hänestä kaikkien aikojen vanhimman 8-pallon Suomen mestarin.
Pelaamisen ohella biljardin monitoimimies oli tärkeä vaikuttaja biljardipiireissä. Hän oli monta vuotta liiton hallituksen jäsenenä ja perusti 1973 Suomen Biljardilehden. Tämän lisäksi hän piti omaa salia yli 20 vuotta ja hänellä oli biljadialan yritys joka myi, kunnosti ja asensi pöytiä. Rapin kertoman mukaan hänen kädenjälkensä näkyy noin tuhannessa pöydässä.
Biljardiliiton perustajajäsenelle ja monessa kehittämisen kannalta tärkeässä asiassa mukana olleelle Rauno "Rapi" Tuomiselle myönnettiin liiton kultainen ansiomerkki vuonna 1998 ja hänestä tuli kunniajäsen vuonna 2023.
SBiL:n hallituksessa 12 vuotta
(1973-78, 1983-84, 1989-92)
Rapi ja sikariote kepistä vuodelta 1956 |
Rauno Tuominen noin 50 vuotta myöhemmin |
1920 Suomalainen Pohja ja "herrojen" biljardi
Suomalaisen Pohjan perustava kokous pidettiin
4.1.1920 silloisessa Hotelli Phoenixissa Yliopistokadun ja Aurakadun
kulman kiinteistössä. Jo seuraavana vuonna käynnistyi klubin
historiassa merkittävä harrastustoiminta, biljardin pelaaminen.
Tällöin pelattiin Turun Suomalaiselta Yliopistoseuralta
vuokratuilla pöydillä.
Vuonna 1924 klubi vuokrasi
itselleen tilat Oy John Barkerin omistamasta kiinteistöstä niin
sanotusta Barkerinrannasta, osoitteesta Linnankatu 40. Nykyisin paikalla sijaitsee Barkerin puisto. Vuokratun kiinteistön kaikki
tilat kuuluivat tilasopimukseen. Biljardille oli varattu lähes 60
neliömetrin suuruinen huonetila. Biljardia pelattiin jo silloin
kahdella pöydällä.
Klubilaisten suosio peliin kasvoin
niin, että vuosina 1925 ja 1926 päätettiin ostaa klubille aivan
uudet pelipöydät. Pöydät ostettiin englantilaiselta Geo G. Bussey
& Co Ltd:ltä. Pöydät olivat pussittomat, seitsemän jalan
pituiset biljardipöydät, joilla pelattiin Suomessa melko
harvinaista keilapeliä, carambolia eli karaa. Nykyisinkin pelattava
keilapeli, ”pipo” tuli mukaan myös jo silloin. Pöydän hinta
Suomeen toimitettuna oli 9.250 markkaa, josta pakkaus-, rahti- ja
tullikustannukset muodostivat suuren osan. Ensimmäisenä ostettu
pöytä saatiin käyttöön syksyllä 1926. Samalla kaksi klubilla
siihen saakka ollutta vanhaa pöytää myytiin Turun
työväenyhdistykselle.
Suomalaisen Pohjan kerhohuone |
1927 Eerikinkadun biljardisalonki
"Rouva" Arwidson perusti miehensä kanssa vuokratiloihin Eerikinkadulle
lähelle Kauppatoria biljardisalin ja ruokalan 1927. Innostuneita
pelinharrastajia riitti. Salille tuotiin suoraan Englannista kuusi Padmore & Sons -pelipöytää. Tämä oli Suomen
ensimmäinen ja pitkäikäisin varsinainen biljardisalonki.
Teuvo
Takala, aktiivinen pelimies Turusta
Teuvo Takala oli kovan luokan biljardimies. Hän osallistui aktiivisesti 20-ja 30-luvuilla kilpailutoimintaan Turussa. Kilpailuja oli lähes kuukausittain ja pelipaikkana oli usein Eerikinkadun biljardisalonki. Peleinä oli Kaisa ja Pyramidi.
Kerrotaan, että kun Teuvo Takala ensimmäisen kerran tuli Eerikinkadun biljardisalille, elettiin Suomessa kieltolain aikaa, joten tarjoilu ravintoloissa oli kiellettyä. Kun Takala sitten astui biljardisaliin, oli paikan työntekijä laittamassa pakkaa ja taulua kuntoon ja samalla kysyi Takalalta: Mikä on uuden pelaajan nimi, mitä tauluun kirjoitetaan?
Takala oli huutanut kuuluvasti: LAITA KAKSI KOVAA TEETÄ. Yllätys oli kova ja mieluisa kun hänen pöytäänsä oli tuotu kaksi kuppia "kovaa teetä" eli pirtulla vahvistettua teetä ajanhengen mukaisesti😀.
Takalan kerrotaan voittaneen Eerikinkadulla myös kisat , joissa palkintona oli pukukankaat housuja, liiviä ja takkia varten.
Nämä kilpailut järjestettiin paikallisesti, sillä valtakunnallinen kilpailutoiminta sai alkunsa Suomessa vasta 1950-luvun puolenvälin jälkeen.
Rapi otti pokan jo ovelta
Tarinan mukaan 50-luvulla eräs Rapi Tuominen istuskeli Eerikinkadun salilla ja aina kun ovi kävi, huusi hän itsevarmasti; 20! Tämä tapahtui ennen kuin, huutaja näki, kuka ovesta tuli.Tarkoittaen että antaa Kaisassa "20 eteen" sisääntulijalle.
No kerran kuitenkin kävi niin, että tuntematon mieshenkilö oli tyytynyt "15 eteen" ja kun peli alkoi, huomasi Rapi heti, että tämä vastustaja oli kovasti taitava.
Herrasmies, jonka Rapi pokasi, oli
Antti Saari, Kaisan lajilegenda ja "biljardiprofessori", moninkertainen Kristallikilpailun ja Kultakellon voittaja, Suomen mestarija paljon muuta.
Tarinan mukaan panokset menivät, tasan mutta pöytämaksut jäivät Rapin kontolle. Tämä kuvastaa sitä, että 50-luvulla maan paras pelaaja saattoi olla tuntematon.
1930-luvun Eerikinkadun salia
Kaisan eli Karoliinan historia
Kaisaa pelattiin Suomessa jo 1800-luvulla. Se oli alunperin venäläinen peli, joka on tullut Suomeen joskus Venäjän vallan aikaan.
Omakohtainen tarina Keijo Roineesta
Elettiin 80-luvun alkua ja allekirjoittanut vietti kaiken aikansa Raision Keilahallin kaisapöytien äärellä.
Keijo, joka oli jo siirtynyt biljardista keilailuun, tuli käymään biljardipuolella ja kysyi, haluaisiko joku pelata yhden Kaisan.
Olin ehkä just 15-vuotta täyttänyt räkänokka ja pääsin Keijon kanssa pelille.
Raision pöydät oli mulle hyvin tutut ja taisin saada aloituksesta tehtyä poikkeuksellisesti 25 pistettä ja hieroin jo käsiä, että arvokas päänahka olisi tulossa. Keijo niputti minut kuitenkin noin 7 minuutissa ja totesi, että erityisesti nuo keskipussit on väljät😅.
1977 Rapi Tuominen Eerikinkadun salin omistajaksi |
Raimo "Rapi" Tuominen kertoo nettisivuillaan:
"Eerikinkadun bilis". Sillä oli monta vaihetta.
Ensin Arwidson aloitti 1927 uusilla englantilaislla 10" Snuku- pöydillä, joiden valleja oli korotettu Kaisa- ja pyramidipalloiĺle.
Avi piti kahta salia, mutta toisen huoneen omisti Yrjö Salo, joka aloitti sitten itse pitämään omaa puoltaan.
Avin puolella rva Arvidsonilla oli Turun Biljardi ja Ruokala, ruokasali ja neitosia, jotka kantoivat kaupungin firmoihin lounaskoreja.
Myös kovaa teetä oli tarjolla kieltolain aikana.
Isännän kuoltua, toiminta jatkui enää vain salilla.
Salon puoli omallaan.
Menin kysymään rouva Arwidsonilta pöytää kumppanini kanssa Naantaliin perusteilla olevalle salille.
Ostakaa ne kaikki ja jatkakaa tätä, ehdotti Ninarouva.
Niin sitten tehtiinkin ja minä aloin pitämään paikkaa 01.01.1977.
Olavi Salo, Yrjön poika, oli myös lopettanut salinpidon vuokraten sen ulkopuoliselle.
Se loppui, ja Ola tarjosi salia mulle.
Pidimme Murun kanssa kahta salia jonkin aikaa, mutta se oli hankalaa ja niinpä pyysin Kari Turkiaa poistamaan väliseinän.
Sitä jatkettiin jonkin aikaa, mutta se ei toiminut tulojen osalta tupla menoin.
Niin suljimme Avin puolen ja Turun Bilardisalongit jatkoi vain Salon puolella, josta kuvamme. Myin salin ystävälleni Kalelle 1984.
Salia hoiti Virtasen Jyri, kunnes Kale myi paikan Spiikin Tusselle.
Sitten joku älypää huomasi, että siinä kohtaa ei ole hotellia.
Siihen väsättiin majatalo ja vuodesta 1927 jatkunut biljardiaika oli loppu.
Ei ole enää hotelliakaan."
Eerikinkadun sali ilman väliseinää.
Tästä pöydästä alkoi Kara-peli Suomessa 1970-luvun lopulla. Rapi kunnosti Eerikinkadun vintillä lojuneen Karapöydän.Lähtölaukaus pussittomalle vallipelille oli annettu. |
Turkulainen TS-Pool ei toimisi ilman Jari "JT" Tammisen työpanosta, joka on jatkunut jo vuodesta 1989. Ehdotankin, että TS-Poolin pelaajat kumartavat vastaisuudessa Tammiselle aina saliin astuessaan😁.
Kommentit
Lähetä kommentti